Matkailukohteet ja tapahtumat
Tapahtuma
Kauvatsa-päivä
Vuodesta 1984 järjestetty Kauvatsa-päivä on pitkäikäisimpiä ja rakastetuimpia perinteitä Kauvatsalla. Kauvatsa-päivänä entiset ja nykyiset kauvatsalaiset sekä kesävieraat ympäri maata kohtaavat ja vaihtavat kuulumisia. Päivään kuuluu toritapahtuma seuratalon kentällä sekä iltamat seuratalolla. Päivällä ohjelmassa mm. poniajelua ja juoksukilpailu lapsille, vihtahuutokauppa, tikanheittokisa, sekä erilaisia työnäytöksiä. Tarjolla tietenkin myös monenlaista syötävää ja juotavaa isompaan ja pienempään nälkään. Kauvatsa-päivä järjestetään heinäkuun viimeisenä lauantaina.
Tapahtuma
Mopokarnevaalit
Kauvatsa – kylistä kaunein ja kerran kesässä kaksitahtisin. Tänä vuonna jo 19. kertaa järjestetetyt mopokarnevaalit keräävät joka heinäkuu yhteen parisataa vanhojen mopojen harrastajaa läheltä ja kaukaa. Paikanpäällä myös torimyyntiä ja muuta oheistoimintaa.
Vesistö
Sääksjärvi
Sääksjärvi on noin 33 neliökilometrin suuruinen meteoriitin törmäyksestä syntynyt kaunis järvi, joka muistetaan jo puretusta Vähtärin tanssilavasta ja mansikkatiloistaan. Järven puiden reunustama rantaviiva on rikkonainen ja kivinen ja siinä on paljon lahtia ja niemiä. Kaakkoiskulmassa itärannalla sijaitsee suuri siirtolohkare Kanninkivi.
Vesistö
Kauvatsanjoki
12,5 kilometria pitkä Kauvatsanjoki laskee Sääksjärvestä Puurijärveen kulkien mutkitellen Kauvatsan läpi. Matkalla on kaksi koskea ja kaksi patoa, Sääkskoski ja pohjapato heti joen alkupäässä sekä neulapato juuri ennen Lievikoskea noin neljä kilometria alavirtaan. Alkupää jokivarresta on metsäisempi, Lievikosken jälkeen uoma asettuu peltojen keskelle ohittaen Yttilän kirkonkylän matkallaan Puurijärveen.
Vesistö on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, jonka paikallinen osuus kulkee Kiikoisjärvestä Piilijokea pitkin Sääksjärveen, Kauvatsanjokea pitkin Puurijärveen ja Ala-Kauvatsanjokea pitkin Kokemäenjoelle.
Vesistö
Puurijärvi
Puurijärvi on matala ja rehevä osittain umpeenkasvanut lintujärvi ja osa Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoa. Sen pinta-ala on vuodenajasta ja laskutavasta riippuen noin 400-500 hehtaarin välillä. Puurijärvellä pesii eurooppalaisittakinkin arvokkaita lintulajeja, joita voi bongailla 18-metriä korkeasta Kärjenkallion lintutornista sekä muista pienemmistä torneista ja lavoista. Kansallispuistossa voi kulkea merkittyjä polkuja pitkin.
Kärjenkallion lintutorni Yttiläntie 981.
Ahvenuksen lintutorni Kyttäläntie 1118.
Vesistö
Lievijärvi
Lievijärvi on 116 hehtaarin kokoinen järvi, joka saa vetensä sitä ympäröivistä metsistä. Sääksjärven tapaan Lievijärvi on virkistys- ja kalastuskäytössä, mutta Lievijärvi on rauhoitettu moottoriajoneuvoilta.
Paikka
Kauvatsan kirkko
Kauvatsan kirkko on rakennettu keskelle kylää 1879 arkkitehti Carl J. Fr. von Heidekenin suunnitelmien mukaan. Uusgoottilaista tyyliä edustava puukirkko on erityisen kaunis sisätiloistaan, sille antavat omaperäisen leiman taiteilija Lauri Välkkeen maalaukset alttariseinällä ja lehterikaiteissa. Alttaritaulun Jeesus kiusausten voittaja on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin vuonna 1885. Sankarihaudan nuorta sotilasta rukousasennossa kuvaavan muistomerkin on luonut taiteilija Kauko Räike. Kirkossa on vuonna 1902 rakennetut Thulenin 17-äänikertaiset urut, jotka sähköistettiin vuonna 1947.
Kirkko sijaitsee museoviraston listaamassa valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä, johon kuuluvat myös vuodelta 1910 oleva kunnantalo, joka nykyisin on seurakuntatalo, ja vanhojen kantatilojen rakennukset sekä jo 1801 valmistuneen edellisen kirkon kanssa lähes samanikäinen pappila, joka on nykyisin yksityisomistuksessa.
Kirkkotie 47.
Paikka
Nahkurimuseo
Kesäaikaan voi poiketa Nahkurimuseossa vuonna 1911 rakennetussa Lähteenmäen koulutalossa. Ovien avaus ja esittely on tilattava ennakkoon.
Nahkurien, kansanomaisemmin karvarien, ammattikunta on kadonnut monien muiden käsityöläisammattien tavoin jo vuosikymmeniä sitten. Kauvatsalaisen Nestor Valerian Lehmuskosken (1885‒1950, nimi vuoteen 1906 Lindfors) nahkuriverstaalla Lievikoskella tehtiin töitä vielä sota-aikana, muisteli Nestorin poika, 1934 syntynyt Valto Lehmuskoski. Hänestä ei kuitenkaan tullut nahkuria, vaan rautakaupanhoitaja. Aiemmin nahkurin ammatti oli perheessä periytynyt isältä pojille monessa sukupolvessa. Nestor Lehmuskosken vaimo oli Anna Aleksandra Lehmuskoski (1895–1992). Heidät on haudattu Kauvatsan hautausmaalle.
Lehmuskosken isoisä Karl Fredrik Lindfors (1846‒1918) muutti Lievikoskelle vuonna 1872. Hän teki ostamansa talon navetasta tiinu- ja saunasta verstashuoneen ja siitä alkoi ammatinharjoittaminen Kauvatsalla. Ammatin hän oli oppinut isältään Isak Lindforsilta, joka työskenteli Kiikassa ja Kiikoisissa.
Kun Valto ja veljensä Teuvo Lehmuskoski saivat perintönä isänsä ja isoisänsä nahkuriverstaan työkaluja ja tarvikkeita sekä nahkurien 1800-luvulta asti säilyneet työkirjat, joissa on tallessa vuosikymmenien ajalta nahkuriverstaan asiakkaat, veljekset ymmärsivät tavaroiden historiallisen arvon, mutta katsoivat että niiden säilyttäminen yksityikodissa on hankalaa, eikä niitä juuri kukaan siellä näkisikään. Syntyi ajatus museosta.
Kauvatsalta löytyi asiasta innostunut miesporukka. Tila saatiin Lähteenmäen koulun vanhasta koulurakennuksesta, missä yksi huone kunnostettiin talkoilla museotilaksi. Valto Lehmuskoski puhdisti esineet EsaTaskun kanssa näyttelykuntoon ja Matti Tasku teki ison työn niiden museoinnissa. Hän etsi työkaluille niiden oikeat nimet ja teki niistä kuvailun museokorteille kirjallisuuteen ja Friitalan Nahkamuseon kokoelmiin tutustuen. Museotilan rakennus- ja maalaustöissä ahersivat Jouko Koivunen, Pauli Kahari, Esa Viljanen, Esa Tasku ja kerran mukana oli myös Aarne Eeva. Sähkötyöt teki Matti Järvinen. – Kaupunki avusti tarvikkeiden ostossa, mutta kaikki työt tehtiin talkoilla, kertoi Jouko Koivunen.
Valmis museo luovutettiin Kauvatsan Kotiseutuyhdistykselle, ehdolla, että esineistö säilytetään Kauvatsan alueella kunnollisessa suojassa ja että museo on haluttaessa yleisölle auki. Kotiseutuyhdistys otti toimintaansa hyvin sopivana lahjoituksen vastaan, kun sai kaupungilta lupauksen museorakennuksen kunnossapidosta.
Luovutuskirjassa lukee Valto Lehmuskosken kuningasajatus. Hän toivoo, että samoihin tiloihin voitaisiin kerätä myös muita käsityöammattien työvälineitä. ”Tavoitteena olisi Kauvatsan runsaasta käsityöperinteestä kertova, toimiva museo.” Tarvittaisiin siis taas pieni, innostunut joukko, joka veisi eteenpäin vaikkapa olki- ja lastutyöperinteen museointia tai kassiverstasperinnettä.
Nahkuriperinteeseen liittyen museoon on saatu lahjoituksena myös suutariverstaan esineistöä. Niillä on aikanaan Lievikoskella tehnyt kenkiä, saappaita ja kasseja suutari ”Ville” Vilho Nikolai Valonen, joka oli syntynyt 1899 ja kuoli 1961. Hänen vaimonsa oli Elle Kristiina Valonen (1895–1965). Myös heidät on haudattu Kauvatsan hautausmaalle.
Koska museotila on lämmittämätön, siihen pääsee tutustumaan vain kesäkuukausina sopimuksen mukaan.
Lähteenmäen koulun vanhassa koulurakennuksessa
Lähteenmäen koulutie 70
Yhteyshenkilö Kotiseutuyhdistyksen yhteystiedoissa.
